AURINKO HIILIDIOKSIDI JA ILMASTO16.3.2024 Ilmakehän hiilidioksidista on vain hyötyä, osa VIhttps://puheenvuoro.uusisuomi.fi/arojouni/ilmakehan-hiilidioksidista-on-vain-hyotya-osa-vi/
Tutkijat päättelevät, että tämä lisääntynyt hiilidioksidin otto jarrutti ilmakehän hiilidioksidin kasvunopeutta vuosina 2002–2014. https://www.nature.com/articles/ncomms13428 Viimeisten 50 vuoden aikana valtamerten ja maanpäällisen biosfäärin vuosittain absorboima hiilidioksidin määrä on yli kaksinkertaistunut. Parannetun hiilinielun on katsottu johtuvan lisääntyneestä imeytymisestä valtameriin ja maanpäällisestä imeytymisestä, ja se on tapahtunut huolimatta ekosysteemeihin kohdistuneiden alueellisten häiriöiden, kuten laajan kuivuuden, metsäpalojen ja hyönteisten, vakavuuden ja voimakkuuden lisääntymisestä. Kaikkien hiilidioksidipäästöjen täytyy mennä jonnekin, joten tutkijat epäilivät, että jotain hiilen kierrosta on viime aikoina muuttunut suuresti. ”Uskoimme, että yksi maapallon tärkeimmistä hiilinieluista oli yllättäen vahvistunut. Kysymys oli: kumpi? ” sanoo Keenan. Tutkijat sulkivat pois valtameret hallitsevana syynä, koska useimmat tietokonemallit ovat yhtä mieltä siitä, että valtamerten ottama hiilen määrä on kasvanut tasaisesti viime vuosina. Tämä jätti jäljelle maanpäälliset ekosysteemit, joiden hiilenottokyky vaihtelee suuresti vuosittain, ja kaksi suurinta vaikutusta tähän vaihteluun ovat fotosynteesi ja kasvien hengitys. El Niño 2015/16 muutti tilanteen ja tuo positiivinen kehitys ilmakehän hiilidioksidin kertymän osalta unohdettiin. El Niño vaikuttaa kahdella tavalla ilmakehän hiilidioksidipitoisuuteen: merestä tulee suoraan hiilidioksidipulsseja ilmakehään ja ekosysteemit nielevät vähemmän hiilidioksidia ilmakehästä El Niñon aiheuttaman kuivuuden ja metsäpalojen takia tropiikissa. ”Valtameren hiilikierto on seurausta monista vuorovaikutuksessa olevista voimista useilla aika- ja avaruusasteikolla. Valtameren hiilikierto on keskeinen osa maailmanlaajuista hiilikiertoa ja sisältää kolme pääprosessia (tai pumppua): liukoisuuspumppu, karbonaattipumppu ja biologinen pumppu.” Ihminenkin voi osaltaan vaikuttaa ilmakehän hiilidioksidipitoisuuteen parantamalla maankäyttöä ja vähentämällä fossiilisten polttoaineiden käyttöä. Olennaista olisikin keskittyä hiilenkiertoon biosfäärissä. Ja tiedossa on mikrobien pyörittävän ainakin yli 20 kertaa suurempaa liikevaihtoa (220/10 = 22) hiilenkierron osalta kuin ihminen. On ollut tiedossa, että hiili – typpi – fosfori (C-N-P) -suhde on tärkeä hiilensidonnan kannalta ja ettei mitään näistä voi jättää kasveilta, eikä mikrobeilta uupumaan. https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0048969720301091 Tarve parantaa C-syklien ymmärtämistä ja kvantifiointia maatalousjärjestelmissä kasvaa edelleen, kun aloitteet, kuten ”4 promillea”, pyrkivät lisäämään C-varastoja maatalousmailla ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi (Chambers et al., 2016; Van) Groenigen et al., 2017; Poulton et al., 2018). Kuitenkin, kun otetaan huomioon C-, N- ja P-syklien välinen vuorovaikutus ja N:n ja P:n suuri vaikutus maatalousjärjestelmissä, näiden ravinteiden C-syklin hallinnan ymmärtäminen on tärkeää. Ilmakehän hiilidioksidista on vain hyötyä, osa IIIhttps://puheenvuoro.uusisuomi.fi/arojouni/ilmakehan-hiilidioksidista-on-vain-hyotya-osa-iii/
Kuva yllä: Hiilenkierto ja kasvit: Kasvit ottavat fotosynteesin aikana ilmasta hiilidioksidia (CO2) ja auringon energian avulla ne käyttävät hiiltä sokereita rakentamaan varsia, juuria ja lehtiä. Ilmakehän aerosolit ja pilvet hajottavat auringonvaloa, mikä mahdollistaa metsien ja viljelysmaan kasvillisuuden sitovan hiilidioksidia tehokkaammin. Lehtien avannesolut voivat avautua leveämmin päästääkseen sisään enemmän hiilidioksidia, kun ne eivät ole alttiina suoran auringonvalon ankarille, kuivaaville vaikutuksille. Kuvitus: P.J. Sellers et al, NASA Earth Observatory. Teksti: NASA Myöskin kasvihuonekaasumolekyylit, kuten CO2 ja metaani (CH4) absorboivat pieniä määriä auringosta lähteviä fotoneja. Näillä fotoneilla ei kuitenkaan ole suurta merkitystä kasvihuonekaasujen pitkäaaltoisen säteilyn fotoniabsorptioon verrattuna. Pyrkiessään eroon absorboimasta fotonista CO2 voi emittoida absorboimansa fotonin myöskin lyhyemmällä aallonpituudella suoraan avaruuteen auringosta absorboimalla fotonin energialla. Kun CO2 on kuitenkin yksi kasvinhuonekaasuista, NASA on tutkinut keinoja saada hiiltä sidottua enemmän maaperään. Luomalla suotuisat olosuhteet kasvien fotosynteesille, ottavat kasvit enemmän hiilidioksidia ilmakehästä ja kuljettavat hiiltä kasvien juuriin ja maaperään, pitkäaikaista varastointia varten. Ilmakehän aerosoleilla (hiukkasilla) on oma ratkaiseva merkitys tämän prosessin etenemisessä. Pilvet heikentävät fotosynteesiprosessia heijastamalla auringon säteitä takaisin avaruuteen, kun taas ilmakehän aerosolit sirottavat auringon valoa enemmän kasvien käyttöön. ”Tutkimus on tärkeä, jotta ymmärrettäisiin ilmastonmuutosta ja erilaisia tekijöitä, jotka vaikuttavat siihen, kuinka paljon hiiltä siirtyy ilmasta maanalaisiin hiilinieluihin, joissa hiiltä varastoituu esimerkiksi maaperään.” https://www.nasa.gov/vision/earth/environment/aerosol_carbon.html ”On hämmästyttävää, kuinka sidoksissa maailmamme todella on. Pienen pienet ilmassa leijuvat hiukkaset, kuten pöly tai noki, voivat vaikuttaa suuriin prosesseihin, kuten ilmastoomme.” Ilmakehän hiilidioksidista on vain hyötyä, osa IIhttps://puheenvuoro.uusisuomi.fi/arojouni/ilmakehan-hiilidioksidista-on-vain-hyotya-osa-ii/
Ilmakehän hiilidioksidi (CO2) absorboi infrapunasäteilyä kahdella aallonpituudella pääosin, kuva. Kun ilmakehän hiilidioksidi absorboi maanpinnalta tulevaa lämpösäteilyä, pyrkii se myös välittömästi emitoimaan absorboimansa fotonin lyhyemmällä aallonpituudella, ~ 10 μm aallonpituudella, joka jatkaa matkaa avaruuteen. Siinä CO2:n ~ 15 μm:n aallonpituuden fotonin absorptiossa ja ~ 10 μm:n aallonpituuden fotonin emissiossa ei kauaa nokka tuhise. Kun ”laajakaistainen” IR-säteily kulkee ilmakehän kaasun läpi, joka sisältää infrapuna-aktiivisen molekyylin, siirtymiä vastaavien aallonpituuksien energia absorboituu ja katoaa säteilyn reitiltä. Näin ollen, kun fotonilla on oikea määrä energiaa molekyylin energiatilan muutoksen mahdollistamiseksi, fotoni absorboituu. Kasvihuonekaasuiksi kutsutaan kaasuja, jotka absorboivat aallonpituusalueella 4–50 μm, josta suurin osa maasäteilystä lähtee. https://climate.mit.edu/ask-mit/how-do-greenhouse-gases-trap-heat-atmosphere ”Lopulta CO2-molekyylimme vapauttaa nämä fotonit. Joskus fotonit jatkavat avaruuteen. Mutta toisinaan ne palaavat takaisin maan ilmakehään, missä niiden lämpö jää loukkuun. Eli kun huomioidaan myöskin vesihöyry (H2O), pyrkivät molemmat mainitut kasvihuonekaasut absorboimaan ja välittömästi emitoimaan lämpösäteilyä, josta osa menee avaruuteen ja kvanttimekaaniikan säteilyteorian mukaan osa jää loukkuun lämmittämään ilmakehää. ”Planck kehitti edelleen mustan kappaleen säteilyteoriaa, selittäen energian jakautumisen aallonpituuksille. Musta kappale on täydellinen absorboija ja emittoija, molekyylit absorboivat ja emittoivat todellakin hyvin erilaisesti. Ne ovat paljon, paljon huonompia sekä absorptoimaan että emitoimaan rajoitettuaan vain spektrin osiin, joissa hiilidioksidi on rajoitettu vain pariin aallonpituuksiin. Kasvihuonekaasut vain absorboivat lämpösäteilyä tietyllä aallonpituudella ja emittoivat välittömästi lyhyemmällä aallonpituudella, jolloin kasvihuonekaasun emitoima fotoni voi jatkaa matkaa avaruuteen tai se jää lämmittämään maanpintaa, pitäen maapalloa elämälle suotuisana. Kun elämälle tärkeän hiilidioksidin kertyminen ilmakehään nähdään kuitenkin ongelmana, voidaan hiilidioksidi ottaa avainprosesseista talteen myöhempää käyttöä varten. https://pubs.acs.org/doi/10.1021/acscentsci.3c00692 ”Johdanto Ilmakehän hiilidioksidista on vain hyötyähttps://puheenvuoro.uusisuomi.fi/arojouni/ilmakehan-hiilidioksidista-on-vain-hyotya/
Troppisilta meriltä tulee ne suuret hiilidioksidipulssit ilmakehään. Toisaalta planeetan suurin hiilinielu sijaitsee myös tropiikissa ja eteläisillä valtamerillä. Ihmisen aiheuttamista hiilidioksidipäästöistä noin puolet on mennyt tropiikin meriin ja eteläisiin valtameriin. https://agupubs.onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1029/2005GB002530 ”1. Esittely Boreaalinen metsä on pystynyt kompensoimaan tropiikin sademetsien ja välialueen metsien hakkuut. Boreaalinen metsä sitoo hiiltä maaperään. Kun Keeling-käyrä nousee vaan, eikä tasaantumista hiilidioksidin kertymisessä ilmakehään ole näköpiirissä, haetaan ratkaisua ihmisen päästöjen (4 %) vähentämisen kautta. On toinenkin ratkaisu! YK on käynnistänyt maailmanlaajuisen ohjelman sitoa hiiltä maaperään. Nyt puhutaan ihmisen aiheuttamista hiilipäästöistä, 10 GtC/vuosi. Eli kun maaperässä on hiiltä 2400 Gt, saadaan 10/2400 = 4 ‰. 4 ‰ hiiltä maaperään vuosittain parantaisi maaperää ja samalla hiilidioksidipitoisuuden nousu ilmakehässä estettäisiin. Suurin maaperävaikutus arvioidaan saavutettavan teollisilla viljellyksillä, viljelykäytäntöjä muuttamalla. https://www.nature.org/en-us/what-we-do/our-insights/perspectives/the-soil-science-imperative/ ”Mikä tahansa menestyvä luonnollinen tai maatalouden ekosysteemi alkaa maaperästä. Ja miten päätämme hallita maaperän vaikutuksia paitsi tuottamamme ruoan määrään ja laatuun, pahennammeko vai lievennämmekö ilmastonmuutosta, ja maankäytön ja veden ekosysteemien terveyttä, josta elämä riippuu. Muutaman viime vuoden aikana maaperän merkitys on tunnustettu yhä enemmän – suuntauksista pienviljelyn laajentamisesta globaaleihin pyrkimyksiin parantaa maaperää teollisessa maataloudessa, strategioihin, joilla vahvistetaan maaperän roolia ilmastonmuutoksen lieventämisessä. Maailmanlaajuisesti YK:n kestävän kehityksen tavoite 15 lupaa palauttaa huonontuneen maan ja maaperän vuoteen 2030 mennessä; 4 per 1000 -aloitteen tavoitteena on parantaa maaperän laatua ja hiilen sitomista parantamalla maatalouskäytäntöjä. UNCCDD:n Global Land Outlook esittelee muuttuvan näkemyksen maankäytön politiikasta, suunnittelusta ja käytännöistä. Nämä ovat tervetulleita merkkejä siitä, että useat keskeiset sidosryhmät ymmärtävät, että työkalu monien tärkeimpien ympäristöhaasteidemme ja kehitysprioriteettiemme ratkaisemiseksi on aivan jalkojemme alla. Paikallisemmalla tasolla maanviljelijät ja muut maankäyttäjät ovat ymmärtäneet, että monet maaperänhoitokäytännöistä, joita he jo käyttävät eroosion välttämiseksi tai tuottavuuden lisäämiseksi, kuuluvat itse asiassa onnellisten yhteensattumien luokkaan, koska ne tuottavat useita positiivisia tuloksia. Kuten jäljempänä olevasta taulukosta käy ilmi, yleisimmät maaperänhoitokäytännöt edistävät vähintään kahta kolmesta tärkeästä tavoitteesta: ruoka, ilmasto ja ekosysteemien terveys.” EDIT: Selvennyksenä ensimmäiseen kommenttiin, sen lisäksi, että kasvillisuus on absorboinut hiilidioksia ja sen seurauksena maapallo on vihertynyt eikä ole lämmennyt enää kovin paljoa, valtameret absorboivat lisääntyvästi ilmakehän hiilidioksidia, etenkin eteläiset valtameret, kuva.
https://www.nature.com/articles/s41467-020-18203-3#Tab2 ”Päättelemme, että oikein sovellettuina kaksi tietoihin perustuvaa riippumatonta arviota valtameren nielusta CO2:n osalta, jotka perustuvat vastaavasti pintavirtauksen havaintoihin ja hiilidioksidin sisätilojen kartoitukseen, ovat yhtäpitäviä suhteellisen hyvin rajoitetuissa epävarmuustekijöissä. Näin määritetty nielu on suurempi kuin useimmat valtamerten hiilimallit ennustavat, ja viittaa siihen, että globaalia hiilibudjettia on tarkistettava.”
Hunga Tongan purkauksen seurauksena ilmakehässä on paljon vettä
Photo: NASA’s Goddard Space Flight Center/Mary Pat Hrybyk-Keith Noin puolitoista vuotta sitten tammikuussa 2022 räjähti Hunga Tongan saari tulivuorenpurkauksessa niin, että merivesi täytti purkauskraatterit. Tapahtuma puski vesihöyryä ilmakehään aina 50 kilometrin korkeuteen saakka. Normaalisti maapallon pinnalta haihtumalla muodostuva vesihöyry ei nouse juurikaan viittä kilometriä korkeammalle. ”Kun tulivuori purkautui, se lähetti arviolta 146 megatonnia vettä stratosfääriin, useita kilometrejä planeetan pinnan yläpuolelle. Tämä vesihöyry toimii kasvihuonekaasuna, sitoen lämpöä ja nostaen keskilämpötilaa Tyynenmeren alueella. Tämä lämpeneminen on väliaikaista, mutta se luo lisäpainetta jo ennestään jännittyneelle järjestelmälle.” ”Nature Climate Change -lehdessä julkaistun tuoreen tutkimuksen mukaan tammikuussa 2022 Hunga Tonga-Hunga Ha’apain purkaus aiheutti tilapäistä lämpenemistä Tyynellämerellä ja voi nostaa meidät yli YK:n asettaman 1,5 celsiusasteen kynnyksen.” ”Abstrakti Kun ilmakehän hiilidioksidi vaatii aina pitoisuuden tuplaamisen, jotta sillä olisi sama lämmitysvaikutus kuin edellisellä tuplaamisellaIlmakehän hiilidioksidipitoisuus on noussut esiteollisesta 280 ppm:stä nykyiseen 420 ppm:ään 150 vuodessa. Kun aurinko lämmittää meriä, vapautuu myös hiilidioksidia merestä. Ihminen lisää lisäksi 10 GtC vuosittain hiiltä ilmakehään, josta meriin menee puolet ja toinen puoli menee maanpäälliseen kasvillisuuteen. Kuitenkin ilmakehän hiilipitoisuus nousee ~ 5 GtC vuosittain, joka tulee meristä ja maankäytön muutoksista ja maaperästä. Ilmaston lämpeneminen aiheuttaa myös hiilidioksidipäästöjä maaperästä. 5 GtC jää siis ilmakehään vuosittain. Meret pystyvät hoitamaan tuollaisia määriä vain pitkällä aikavälillä. Maaperään hiiltä pystytään sitomaan paljon lyhyemmällä aikataululla. YK:n laskelmien mukaan 10 GtC/vuosi tarkoittaisi 10/2400×100=0,4%, eli 4 ‰. Käytännössä on mahdollista muuttaa viljelykäytäntöjä maailmanlaajuisesti, että 4 promillea hiiltä maaperään voidaan vuosittain sitoa. Kun maaperässä on enemmän hiiltä, on viljellyksillä myöskin mahdollista selvitä kuivuuskausista ja toisaalta rankkasateilta pienemmin vaurioin. Lisäksi hiilipitoinen maaperä tuottaa paremman sadon vähemmillä lannoitteilla. Ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousun yksi syy on sademetsien hakkuissa, minkä seurauksena el Niñon myötä tulevat hiilidioksidipulssit jäävät ilmakehään, kun sademetsät eivät ole enää valmiudessa käyttämään ilmakehän lisääntynyttä hiilidioksidia. https://news.climate.columbia.edu/2017/11/13/where-is-all-that-carbon-dioxide-is-going/ ”Vuonna 2015-2016 kaltaisen suuren El Niñon aikana maabiosfääri kokonaisuudessaan vei vähemmän hiiltä. Tämä johtui siitä, että El Niño aiheutti monien paikkojen kuivumisen ja lämpenemisen. Tämä aiheutti paikoin tulipaloja ja paikoin hidastui kasvien kasvu. Meressä oli vähän enemmän hiiltä. Mutta nettotase oli ilmakehän hiilidioksidin suurempi kasvuvauhti. Samanlaisia muutoksia havaittiin vahvassa 1997-98 El Niñossa.” Toinen syy löytyy valtamerten biologisesta pumpusta, joka ei toimi tällä hetkellä niin tehokkaasti kuin voisi. Meressä on 60 kertaa enemmän hiiltä kuin ilmakehässä – osittain siksi, että valtameri on niin suuri. Maailman valtamerten massa on noin 270 kertaa ilmakehän massaa suurempi. Sellaisenaan valtameri on suurin ilmakehän hiilen säätelijä, joka toimii sekä nieluna että ilmakehän hiilidioksidin lähteenä. Biologiset prosessit ovat pääasiallinen tekijä hiilidioksidin imeytymisessä ilmakehästä valtameriin. Aivan kuten puiden ja kasvien fotosyntetisoiminen maalla, merenpinnan plankton muuttaa hiilidioksidin sokereiksi, joita muut olennot lopulta kuluttavat. Kun näitä sokereita – ja niiden sisältämää hiiltä – kuluttavat merieläimet kuolevat, ne uppoavat syvään valtamereen, jossa hiili on lukittu pois ilmakehästä pitkäksi aikaa. Tätä prosessia kutsutaan ”biologiseksi pumpuksi”. Terve kasviplanktonpopulaatio auttaa lukitsemaan hiiltä ilmakehästä. Kasviplankton tarvitsee kukoistaakseen ravinteita – erityisesti typpeä, fosforia ja rautaa. Suurimmassa osassa nykyaikaista valtamerta kasviplankton kuluttaa kaikki pintameren saatavilla olevat ravinteet, ja biologinen pumppu toimii parhaalla mahdollisella teholla. Nykyaikaisella eteläisellä valtamerellä on kuitenkin rajallinen määrä rautaa – mikä tarkoittaa, että kasviplanktonia ei ole riittävästi kuluttaakseen pintavesien typen ja fosforin täysin. Kun elävää biomassaa on vähemmän, on myös vähemmän sitä, joka voi kuolla ja upota pohjaan – mikä johtaa hiilen sitomisen vähenemiseen. Biologinen pumppu ei tällä hetkellä toimi niin tehokkaasti kuin se teoreettisesti voisi. https://www.sciencedaily.com/releases/2017/03/170314150916.htm ”Wang analysoi näiden korallien typpiatomien kahden isotoopin suhteet – typpi-14:n (14N, atomin yleisin muunnelma, jonka ytimessä on seitsemän protonia ja seitsemän neutronia) ja typen-15 (15N, jolla on ylimääräinen neutroni). Kun kasviplankton kuluttaa typpeä, se mieluummin 14N tai 15N. Tämän seurauksena on korrelaatio sen välillä, kuinka paljon typen isotooppien suhde uppoavassa orgaanisessa aineessa (jota korallit sitten syö, kun se putoaa merenpohjaan) ja kuinka paljon typpeä kuluu valtameren pintaan – ja laajemmin biologisen pumpun tehokkuus. Suurempi 15N:n määrä fossiileissa osoittaa, että biologinen pumppu toimi tuolloin tehokkaammin. Analogia olisi seurata, mitä henkilö syö kotonaan. Jos he syövät enemmän vähemmän pidettyjä ruokiaan, voidaan olettaa, että heidän ruokakomeronsa ruokamäärä on vähissä. Itse asiassa Wang havaitsi, että viimeistä jääkautta vastaavissa fossiileissa oli suurempia määriä 15N, mikä osoittaa, että biologinen pumppu toimi tehokkaammin tuona aikana. Sellaisenaan todisteet viittaavat siihen, että kylmempi ilmasto mahdollistaa enemmän biomassan kasvun eteläisen valtameren pinnalla – todennäköisesti siksi, että kylmempi ilmasto kokee voimakkaampia tuulia, jotka voivat puhaltaa enemmän rautaa eteläiseen valtamereen mantereilta. Tämä biomassa kuluttaa hiiltä, sitten kuolee ja uppoaa lukiten sen pois ilmakehästä.” https://www.nature.org/en-us/what-we-do/our-insights/perspectives/the-soil-science-imperative/ ”Mikä tahansa menestyvä luonnollinen tai maatalouden ekosysteemi alkaa maaperästä. Ja miten päätämme hallita maaperän vaikutuksia paitsi tuottamamme ruoan määrään ja laatuun, pahennammeko vai lievennämmekö ilmastonmuutosta, ja maankäytön ja veden ekosysteemien terveyttä, josta elämä riippuu. EDIT: Aikansa ottaa ennen kuin tajutaan asioita, aina kun ei tuule eikä aurinko paista. Ilmastoon liittyvä koulutus tarpeenhttps://puheenvuoro.uusisuomi.fi/arojouni/ilmastoon-liityva-koulutus-tarpeen/ Nyt on kansalaisten tietoisuus noussut hurjaa vauhtia esim. tuulivoiman suhteen. Kun ei tuule, sähköäkään ei tule. Eikä se auta vaikka niitä tuulivoimaloita lukumääräisesti lisättäisiin. Ilmastonmuutos on kokemassa vähän samanlaisen heräämisen kansan keskuudessa. Keväinen Oulun yliopiston tutkijoiden neutronitutkimuksen pohjalta tehty päivitys 11-vuotisiin aurinkosykleihin osoittaa, että aurinkosykli 22 oli aktiivisuuden osalta korkeammalla kuin aurinkosykli 19. Tähän asti ihmisille on kerrottu, ettei se voi aurinko olla, joka lämmittää ilmastoa, kun sen aktiivisuus on laskenut 1950 luvulta. Näin siis ei asia ollut, vaan auringon aktiivisuus on säilynyt korkealla tasolla aina vuoteen 2008 asti. Viimeisin päivitys Usoskinin tutkimuksiin keväältä 2023. https://link.springer.com/article/10.1007/s41116-023-00036-z#Fig16 ”Vuotuinen auringonpilkkujen määrä vuodesta 1955 alkaen ISN:n (v2-punainen käyrä) ilmoittamana ja rekonstruoituna neutronimonitorien mittaamien kosmisten säteilytietojen perusteella (musta katkokäyrä, jossa on 1σ epävarmuustekijät – Usoskin et al. 2021b)” Aurinkosyklit 19 – 24 Seuraavaksi tarkastellaan auringon aktiivisuutta ja yhdistettyä AMO+PDO sykliä. Atlantic Multidecadal Oscilation (AMO) ja Pacific Decadal Oscilation (PDO) Huomataan, että maapallon mitattu lämpötila on noussut ja laskenut noin 30 vuoden jaksoissa melkein AMO+PDO yhdistetettyjen indeksien mukaan. Trendi lämpötilan osalta on ollut kuitenkin ylöspäin, koska auringon aktiivisuus on myös noussut 1900-luvulla. EDIT: Aurinko vaikuttaa ilmastoomme, osa Vhttps://puheenvuoro.uusisuomi.fi/arojouni/aurinko-vaikuttaa-ilmastoomme-osa-v/ ”Viime vuosina tutkijat ovat pohtineet mahdollisuutta, että aurinko voi vaikuttaa ilmaston lämpenemiseen. Loppujen lopuksi aurinko on planeettamme tärkein lämmönlähde. NRC:n raportti kuitenkin viittaa siihen, että auringon vaihtelun vaikutus on enemmän alueellista kuin globaalia.” https://climate.nasa.gov/news/849/solar-variability-and-terrestrial-climate/ Auringon vaikutus näyttää pidemmällä aikavälillä olevan syklistä, kuva yllä. Kuvassa Holoseenin ajalta löytyy 30 suurta aurinkominimiä, joita kuvassa on esitetty niiden pituuden mukaan eri kokoisina mustina laatikoina. Tässä kuvassa esitetyt aurinkosyklit ovat Brayn 2500 vuotinen sykli ja Eddyn 1000 vuotinen sykli. Seuraava Grand Solar Minimi on vuoden 2500 paikkeilla. Jäädään odottelemaan – päivitystä. Javier Vinos. Javier Vinos on tehnyt uran lääketieteessä, mutta kiinnostui ilmastonmuutosaiheesta myöhemmällä iällä. Tuota kuvaa luodessaan hän on käyttänyt Oulun yliopiston tutkijoiden vertaisarvioituja tutkimuksia auringon vaikutuksesta ilmastoon. ”Abstrakti https://link.springer.com/article/10.1007/s41116-017-0006-9 A history of solar activity over millennia https://www.oulu.fi/en/researchers/ilya-usoskin Viimeisin päivitys Usoskinin tutkimuksiin keväältä 2023. https://link.springer.com/article/10.1007/s41116-023-00036-z#Fig16 ”Vuotuinen auringonpilkkujen määrä vuodesta 1955 alkaen ISN:n (v2-punainen käyrä) ilmoittamana ja rekonstruoituna neutronimonitorien mittaamien kosmisten säteilytietojen perusteella (musta katkokäyrä, jossa on 1σ epävarmuustekijät – Usoskin et al. 2021b)” Päivityksen mukaan auringon aktiivisuus on säilyny korkealla tasolla aina vuoteen 2008 asti. https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/arojouni/aurinko-vaikuttaa-ilmastoomme-osa-v/#comment-3963953 Tapio Simonen #3963953 21.8.2023 14:39 NASA: tutkimuksia ILMASTOSTA Maapallo on lämmennyt viimeisten 300 vuoden aikana nopeasti. NASAN (YHDYSVALTAIN AVARUUSHALLINTO) AURINKOTUTKIMUS JO kauan sitten (2012) OLI SELVITETTY (muutamat fyysikot ja kemistit) että AURINKO on PÄÄVAIKUTTAJA maapallon ilmaston LÄMPENEMISEEN: https://www.tapionajatukset.com/59 EI siis tarvitse olla ILMASTO-tutkija !! Aurinko vaikuttaa ilmastoomme, osa IVhttps://puheenvuoro.uusisuomi.fi/arojouni/aurinko-vaikuttaa-ilmastoomme-osa-iv/ Ilmastotavotteita etsimässä! http://klima-fakten.net/?p=3145&lang=en Ilmastokeskustelua hallitsee ylivoimaisesti keskustelu CO2:n vaikutuksesta, jolla on lähtevää infrapunasäteilyä (OLR) kuvaavien säteilynsiirtoyhtälöiden mukaan tietty vaikutus maapallon säteilybudjettiin. On kuitenkin muitakin tekijöitä, jotka on otettava huomioon. Tulevalla energiavuolla, SW-auringon säteilyn voimakkuudella, on tietysti ratkaiseva merkitys. Auringosta tulevan energian todellinen määrä, ”aurinkovakio” on osoittautunut erittäin vakaaksi, mutta globaali albedo, joka määrittää, kuinka paljon aurinkovirtaa pääsee ilmakehään, on erittäin tärkeä säätöparametri. Maan albedon dilemma on ollut se, ettei ole olemassa ”mukavaa teoriaa” sen määrittämiseksi yksinkertaisesta (mahdollisesti ihmisen aiheuttamasta) syystä. Päinvastoin, siihen liittyy monia tällä hetkellä huonosti ymmärrettäviä tekijöitä, joista osa on, mutta toiset eivät ole ihmisen hallinnassa: Erilaisia pilviä eri korkeuksissa, heijastavat ja sirottavat aerosolit, pilvien muodostumiseen vaikuttavat vaikutukset, kuten kosmiset säteet ja magneettikentät, pinnan ja ilmakehän ominaisuudet lumipeitteen, kaupungistumisen, maatalouden, ilmansaasteiden jne. seurauksena, lämpötilan mahdolliset takaisinkytkentävaikutukset vesihöyryn kautta. Kattavan teorian puuttuessa maan albedon vaikutus on pitkään laiminlyöty tai jätetty huomiotta valtavirran keskustelussa. Mutta on toinenkin lähestymistapa. Satelliittimittaukset. Kun suomalainen ilmastotutkija oli väärässä, kuten hänelle ilmoitin ennen kuin blogikirjoitukseni samasta aiheesta poistettiin. Kirjoituksessani kerroin viitaten NASAn kirjoituksiin, että auringolla olisi voinut olla vaikutusta myöskin globaaliin lämpötilaan viime vuosisadalla (huom. konditionaali). Suomalainen ilmastotutkija tarttui tähän kohtaan ja reagointi johti blogin poistoon ilmeisesti doktrinin vastaisena. (KirjauduAnton Laakso #3952357 4.8.2023 10:12Ilmoita asiaton viestiVastaus kommenttiin: #3952344Aro nyt on kyllä taas hieman hankala saada kiinni, mistä keksit näitä väitteitä. Tuota ei löydy laittamastasi linkistä vaan päinvastoin siinä sanotaan (kuten itsekin lainasit): ”NRC:n raportti kuitenkin viittaa siihen, että auringon vaihtelun vaikutus on enemmän alueellista kuin globaalia”Sen sijaan tuo tähän kommenttiin poimimasi teksti on tästä: https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S1364682612000417 joka on muuta kuin NASAn kanta asiaan. Eikä nuo kyseisen lakaikkeauseen edeltävä väitettäkään ainakaan lisää vakuuttavuutta kun nyt 10 vuotta myöhemmin tiedämme, miten hyvin nuo ennustukset pitivät paikkansa.”Eli kysymys kuuluu, että oliko blogissa valheellista, perätöntä tai muuta haitallista tietoa, minkä vuoksi se piti poistaa.” Tässä blogissa siis on. No kaikki norjalaisten tutkijoidenkaan (Jan-Erik Solheim, Kjell Stordahl ja Ole Humlum) ennusteet eivät pitäneet 100 %:sti paikkaansa. Mutta on aikalailla edesvastuutonta suomalaiselta ilmastotutkijalta ryhtyä vihjailemaan, että norjalainen astrofyysikan professori (Jan-Erik Solheim) levittää valheellista, perätöntä tai muuta haitallista tietoa vertaisarvioidussa tutkimuksessa. Viittasin siis tähän alla olevaan tutkimukseen. ”Viime vuosina tutkijat ovat pohtineet mahdollisuutta, että aurinko voi vaikuttaa ilmaston lämpenemiseen. Loppujen lopuksi aurinko on planeettamme tärkein lämmönlähde. NRC:n raportti kuitenkin viittaa siihen, että auringon vaihtelun vaikutus on enemmän alueellista kuin globaalia.” https://climate.nasa.gov/news/849/solar-variability-and-terrestrial-climate/ Asian voisi kääntää myös toisinpäin, eli on naiivia olettaa CO2:n pakotuksen olevan ainoa globaaliin ilmastoon vaikuttava tekijä, jolla esim. meret lämpenee. Auringon vaikutus ilmastoon on jätetty huomioimatta kokonaan ja se on ollut suuri virhe ilmaston mallinnuksissa. Paikallinen auringon pakotus muuttuu myös globaaliksi pakotukseksi viiveellä, kuten tulemme tutkimuksesta jäljempänä näkemään (Science). Tulemme näkemään myös jäljempänä videolla astrofyysikko Nir Shavivin tuoreen esitelmän kosmisista säteistä ja auringon aktiivisuuden vaikutuksista ilmastoon, joita on nyt todennettu ns. luonnollisten Forbush decreases (FDs) tapahtumien kautta, mutta ei ole missään ilmastomalleissa huomioitu. ”On yhä ilmeisempää, että aurinkosäteilyn pakottaminen käynnistää jatkuvan yhdistettyjen vuorovaikutusten spektrin koko maapallon osalta, maalla, valtamerellä ja ilmakehässä usealla aikavälillä, joilla on erilaiset ja toisiinsa liittyvät alueelliset riippuvuudet. Maan ja valtamerien, päiväntasaajan ja napojen sekä pinnan ja ilmakehän differentiaalinen lämmitys ohjaavat näitä reaktioita; prosessit ovat prosesseja, joilla ilmasto reagoi muihin säteilypakottimiin, mukaan lukien kasvattamalla kasvihuonekaasupitoisuuksia, vaikkakin eri suuruudella, ajoituksella ja alueellisilla yksityiskohdilla.” https://journals.ametsoc.org/view/journals/clim/22/2/2008jcli2453.1.xml Tarkastellaan ensin kahta NASAn tutkijoiden kirjoitusta. Oheisissa kirjoituksissa NASAn tutkijat todellakin ehdottavat auringolla olevan vaikutusta viime vuosisatojen globaaliin lämpenemiseen, joten ehdotukseni auringon vaikutuksesta ilmastoon ei ollut tuulesta temmattu (keksitty), kuten suomalainen ilmastotutkija vihjaili (moderaattorille). https://ui.adsabs.harvard.edu/abs/2014ASPC..484…36F/abstract ”Abstrakti Centennial Gleissberg Cycle (CGC) on 90–100 vuoden vaihtelu, joka havaitaan auringossa, aurinkotuulessa, maassa ja koko heliosfäärissä. CGC ilmaistaan 11 vuoden auringonpilkkusyklin amplitudin systemaattisena vaihteluna. CGC:n todellisuus herätti keskustelua, mutta erittäin heikko aurinkotuuli, joka tapahtui äskettäisen siirtymisen aikana auringon syklistä 23:sta 24:ään, jota seurasi matalan syklin 24 auringonpilkkujen enimmäismäärä, tukee vahvasti ajatusta. Tässä artikkelissa osoitamme vahvat yhtäläisyydet 1700-, 1800-, 1900- ja 2000-luvun alussa havaittujen CGC-minimien välillä. Nämä yhtäläisyydet tukevat käsitystä, että koemme nyt tyypillisen CGC-minimiaurinkotuulen, joka eroaa merkittävästi aiemmin avaruuskaudella havaitusta aurinkotuulesta. Ehdotamme, että nykyinen CGC-minimi saattaa olla osallisena tässä konferenssissa raportoitujen odottamattomien havaintojen tuottamisessa heliosfäärin rajalla.” https://ui.adsabs.harvard.edu/abs/2016AGUFMSH43D2593R/abstract Viimeisin pitkä ja syvä auringon vaihtelun minimi ja pikät minimit 1800- ja 1900-luvuilla (1810-1830 ja 1900-1920) ovat yhdenmukaisia Centennial Gleissberg Cycle (CGC) -minimien kanssa, amplitudin 90-100 vuoden vaihtelu auringossa, aurinkotuulessa ja maapallolla havaitusta 11 vuoden auringonpilkkusyklistä. CGC on tunnistettu TSI:ssä, jota on rekonstruoitu yli kolmen vuosisadan ajan. Maan ilmastoreaktio pitkäaikaiseen alhaiseen auringon säteilyvoimakkuuteen sisältää lämmön siirtymisen syvään valtamereen yli vuosikymmenen viiveellä. CGC-minimit, joskus sattumanvaraisesti yhdistettynä vulkaaniseen pakotteeseen, liittyvät ääreviin sääolosuhteisiin. Siten 1800-luvun CGC-minimi, joka esiintyi tulivuorenpurkausten kanssa, johti erityisen kylmiin oloihin Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Länsi-Euroopassa (”vuosi ilman kesää”). Rekonstruoidun auringon pakotuksen sekä mallinnetun ja rekonstruoidun maan lämpötiladatan avulla tunnistamme maapallon ilmastovasteen ajoituksen ja spatiaalisen kuvion, jonka avulla auringon pakote voidaan erottaa muista ilmastopakotteista. Eli auringon kokonaissäteily (TSI) muuttuu vain vähän (0,1 %) auringon 11-vuoden syklien aikana, joka riittää vaikuttamaan maan pintalämpötiloihin, kuten jäljempänä viitataan. Tarkastellaan tutkimuksia vielä lisää, seuraavaksi vuorossa Naturen julkaisu! Sedimentin syklisyyteen kirjatut auringon aktiivisuuden vaihtelut ovat saattaneet säädellä maapallon ilmastoa varhaisessa paleoproterotsoikassa, kuten nykyäänkin. Sen lisäksi, että auringon kokonaissäteilyvoimakkuus vaihtelee auringon syklien aikana, joka moduloi suoraan maan pintalämpötilaa61, auringon pakottamisen ehdotetaan vaikuttavan nykyajan ilmastoon useiden eri reittien kautta, mukaan lukien auringon ultraviolettisäteily (UV) vaikuttaa keski-ilmakehän lämpö- ja koostumusrakenteeseen62, aurinkoenergiahiukkaset, jotka tuhoavat ilmakehän otsonia63, ja galaktiset kosmiset säteet, jotka muuttavat pilvipeitettä muuttamalla ilmakehän ionisaatiota64. Niiden suhteellinen panos ja yksityiskohtaiset mekanismit ovat kuitenkin edelleen kiistanalaisia65. https://www.nature.com/articles/s43247-022-00378-w#Fig1 Ja Science lehden julkaisusta selviää paikallisuuden kontra globaalin ilmastonmuutoksen riippuvuus. https://www.science.org/doi/10.1126/science.1065680 Auringon yhtämittainen vaikutus Pohjois-Atlantin ilmastoon holoseenin aikana. Pohjois-Atlantin holoseeni-ilmaston näkyvä piirre on sarja muutoksia valtameren pinnan hydrografiassa aikana jolloin ajelehtivat jäät ja viileämpiä pintavesiä pohjoisilta ja Labradorin meriltä ohjautui toistuvasti etelään ja itään virraten joka kerta syvälle lämpimämpiin vesiin subpolaarisessa kierrossa (1, 2). Noiden melko dramaattisten tapahtumien esiintymistä vakaalla interglasiaalilla on ollut vaikea selittää. Aikaisempi työ (3) ehdotti, että Pohjois-Atlantin ajojään matalaresoluutioinen tietue varhaisella holoseenilla saattoi liittyä auringon energiantuotokseen. Tällaisen voimakkaan ilmastovasteen todennäköisyydestä auringon vaihtelulle on keskusteltu pitkään, koska pakotteen suuruus on pieni. Tuoreen ilmakehän yleiskierron (GCM) mallinnuksen tulokset ovat kuitenkin osoittaneet, että vain ~0,1 prosentin lasku auringon aktiivisuudessa 11 vuoden auringonpilkkusyklin aikana voi luoda merkittävän pintasignaalin ilmakehän dynaamisen vasteen stratosfäärin otsonin ja lämpötilan muutoksien kautta (4, 5). Tässä vertaamme ajojään korkearesoluutioisia mittauksia kolmessa Pohjois-Atlantin syvänmeren ytimessä auringon säteilyvoimakkuuden proksimuutoksiin koko holoseenikauden ajalta. Viimeisin ajojääsykli korreloi laajasti niin kutsuttujen ”pienen jääkauden” (LIA) ja ”keskiajan lämpimän jakson” (MWP) kanssa (kuva 2). Vaikka näiden kahden tapahtuman alueellisesta laajuudesta ja tarkasta iästä keskustellaan edelleen, tietomme tukevat aiempia ehdotuksia, joiden mukaan molemmat ovat saattaneet olla osittain tai kokonaan yhteydessä auringon säteilyn muutoksiin (34). Suuret 2σ-virheet kalibroiduissa iässä (tyypillisesti välillä ±100 ja ±150 vuotta; taulukko 1) kuitenkin estävät kaiken suoran vertailun ajojääindekseihimme tai subtrooppisiin Pohjois-Atlantin lämpötilamittauksiin selvästi vuosikymmeniä kestäneiden Wolfen, Spörerin, Maunderin ja Daltonin aurinkominimejä koskien (35). Auringon ja ilmaston yhteydet, joihin tietueemme viittaavat, ovat hallitsevia viimeisten 12 000 vuoden ajalta, joten näyttää kuitenkin lähes varmalta, että hyvin dokumentoitu yhteys Maunderin aurinkominimin ja LIA:n kylmimpien vuosikymmenten välillä ei voinut olla sattumaa. Eli kyllä auringolla valtava vaikutus on globaaliin ilmastoon, kuten seuraavalla tuoreella videolla todetaan. Aurinko on vain jätetty ilmastomalleissa kokonaan huomioimatta. Videolta selviää myös se, että miksi on naiivia olettaa auringon vaikutuksen ilmastoon jääneen kokonaan pois 1990 -luvulla auringon aktiivisuuden laskiessa. https://youtube.com/watch?v=5yH0jocRiZQ&feature=share7 https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/arojouni/aurinko-vaikuttaa-ilmastoomme-osa-iv/#comment-3961907
Tapio Simonen #3961907 18.8.2023 13:14
BLOGISTI:
BLOGISTI ON OIKEASSA: AURINKO LÄMMITTÄÄ
https://www.tapionajatukset.com/40923
MUTTA ASIAAN
TÄÄLLÄ LISÄÄ
Ja täällä vielä luettavaa
AURINKOSYKLIEN HAVAINNOT JA ENNUSTEET
TÄÄLTÄ VOI OPISKELLA LISÄÄ AURINKOSYKLEISTÄ
HEIKKENEVÄT AURINKOSYKLIT: LÄMPENEMISPAUSSI TAI VIILENEMINEN
Aurinkosyklien heikkenemisen mukaan maapallo on viilenemässä, ei lämpenemässä
https://www.youtube.com/channel/UCP0Dfc4Tt600NS7lKEZtJqQ
Maailmanlaajuinen viileneminen (Global cooling VIDEOT)
https://www.youtube.com/watch?v=KhxRU_mqUSY
https://www.youtube.com/watch?v=ERoJ-z8ugtQ
https://www.youtube.com/watch?v=rGn-Vcxztng
https://www.youtube.com/watch?v=_wB46mgJrzI
Aurinko vaikuttaa ilmastoomme, osa IIhttps://puheenvuoro.uusisuomi.fi/arojouni/aurinko-vaikuttaa-ilmastoomme-osa-ii/ Aurinko vaikuttaa ilmastoommehttps://puheenvuoro.uusisuomi.fi/arojouni/aurinko-vaikuttaa-ilmastoomme/ |
Lisää pääkuvan päälle tekstiä klikkaamalla ratas-ikonia,
joka ilmestyy tuodessasi hiiren tämän tekstin päälle.
